Runoja, Veikko Valtonen

                                  I

              Käännän itseni nurin kuin takin

             panen sen päälleni ja

             näytän todella kummalliselta.

‘

             Tapaan tuttuja

             evätkä he mitään huomaa

             kysyvät vain:

‘

              oliko kesällä kuumaa?

                                   II

             Kaupunki

              jossa asun on

              meren rannalla.

‘

             Joskus jään

             miettimään sitä

             miten olenkaan

             tänne joutunut

‘

             niin kuin nyt

             kukaan siihen

             osaisi vastata

             miksi ihminen

             on siellä missä on

             eikä jossain muualla.

‘

             Se on

             katkeamaton ketju

             tapahtumia

             niin kaukaa

             että sen osaa

             vain aavistaa.

‘

             Jos

             yksikin lenkki

             olisi pettänyt

‘

             kuka silloin

             ilmestyisi mereltä

‘

             kuka kulkisi rantaa

‘

             kuka pysäyttäisi sinut

             kadun kulmassa?

‘

             Kaikki lenkit

             ovat pitäneet!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *